Miten miksataan

Stereokuva-muokkaimet

Stereo enhancer (stereolevitin) tai stereo imager (stereokuvittaja) ovat työkaluja, joilla vaikutetaan äänen stereokuvaan (yleensä leventäen sitä).

Stereo enhanceria käytetään usein luovempiin tarkoituksiin ja yksittäisten raitojen levittämiseen, kun stereo imageria taas lopullisessa master-raidassa tarkemman lisäsilauksen aikaansaamiseksi. Moni työkalu tarjoaa myös mahdollisuuden eri taajuusalueiden levittämiseen erikseen (kuten Izotope Ozone imager).

Nyrkkisääntönä stereolevitykseen on se, ettei bassoja (n. Alle 120Hz) kannata levittää kun taas korkeampia taajuuksia voi olla syytä levittää.

Tyrkyllä olevien päheiden stereotyökalujen myötä stereokuvan erillinen laajennus näyttää olevan yleinen tapa varsinkin masteroidessa. Monesti verratessa laajennettua stereoraitaa alkuperäiseen, laajennettu ääni voi kuulostaa äkkiseltään paremmalta, mutta siinä voi piillä riskinsä. Stereolevitys altistaa aina mahdollisille vaihevirheille ja joidenkin taajuuksien mahdollisille häviämisille jos ääntä kuunnelleen monona. Noh, musiikkia nykyisin harvoin tehdäänkään sitä varten että joku pappa kuuntelee sitä monokaiuttimesta keinutuolissa joten so what? 

Asiassa on kuitenkin tietty mutta. Katsos, kun  miksaat “F*ck mono” paita päällä uuden super leveäksi levitetyn nuorisohitin, voi käydäkin niin, että nuoret kuuntelevat sitä puhelimillaan ja naureskelevat. Miksi näin? Koska älypuhelimien oma äänentoisto on myös monoa tai lähes monoa silloinkin kun se mainostaa olevansa jotain muuta. Tosin nuorilla muuttuu ääni kellossa kun he täyttävät 18 ja pääsevät kuuntelemaan hittiäsi klubilla kunnon äänentoistolla ilman monon tuomia vaihevirheitä ja kunnon sub-bassolla.

Yhteenveto

Käyttäessä stereokuvan muuntajia ja muutenkin on hyvä tarkistaa miltä ääni kuulostaa monona, katoaako jotain todella tärkeää äänestä (stereo enhancer/imager-plugineissa on lähes aina painike, jolla äänen voi monottaa). Asiasta ei kuitenkaan kannata stressata liikaa.

Samoin kun taajuuskorjaus kannattaa tehdä ensisijaisesti raitakohtaisesti jo miksatessa eikä niin, että lopuksi masteroinnissa tarvitsee tehdä suuria taajuuskorjauksia, on syytä miettiä olisiko viisaampaa levittää yksittäisiä raitoja leveämmälle stereokuvassa niiden omalla panoroinnilla sen sijaan, että tekee lopuksi laajoja stereolevityksiä.

Seuraavaan lukuun