Miten miksataan

Flanger, chorus ja phaser

Otsikon kolme efektiä pitäisi löytyä dawisi stock-valikoimasta parin napinpainalluksen päästä. Toista se oli flangerin alkuaikoina.

Flanger

Flanger juontaa juurensa sanasta “flange”, joka tarkoittaa levyn tai kiekon reunaa. Isovanhempamme käyttivät kahta kelanauhuria jotka toistivat kahta samaa äänisignaalia samanaikaisesti. Studioteknikon painaessa toista nauhaa sormellaan, nauhan nopeus hidastui hieman ja kahden nauhan välillä tapahtuva aikaero loi näiden kahden nauhan summautuessa efektin, jota nykyajan flangerplugineilla simuloidaan.

Flanger-pluginin esiripun takana soi siis alkuperäisen, tasaisen äänen lisäksi toinen ääni, jonka viive suhteessa alkuperäiseen ääneen muuttuu jatkuvasti edes ja takas viivettä moduloivan LFO:n mukaan. LFO tulee sanoista “low frequency oscillator” ja suomennetaan matalataajuusoskillaattori. LFO:lla tuotetaan matalaa, tyypillisesti n. 0.1-10Hz taajuista värähtelyä, joka ei ole siis itsessään ääntä, vaan tällä värähtelyllä liikutetaan edestakaisin jotain muuta arvoa, tässä tapauksessa flangerin lisäsignaalin viivettä. 

Viivästetty ääni tuottaa viime luvussa selitetyn kampasuodatus-efektin ja koska viiveen määrä muuttuu,  vaiheen takia korostuvat ja vähentyvät taajuudet myös muuttuvat koko ajan, mistä syntyy flangerin “suihkumoottorimainen” efekti. Flangerissa lisä-äänen viive alkuperäiseen ääneen on n. 1-20 millisekuntia (joka siis vaihtelee LFO:n liikkeen mukaan). Itseasiassa lisä-ääniä voidaan laittaa useampikin kuin yksi, vielä rikkaamman äänenmuutoksen aikaansaamiseksi.

Flangeria käytetään esimerkiksi kitarassa, syntetisaattoreissa ja rummuissa. Mix-säädintä tai aux-raitaa käyttämällä efektoitua ääntä saatetaan soittaa alkuperäisen äänen rinnalla, jolloin efektin lopullinen vaikutus on vähäisempi.

Chorus

Chorus perustuu flangerin tavoin moduloituun viiveeseen, mutta choruksessa käytetään pidempää, noin 20-50 ms viiveaikaa, jolloin korva alkaa jo erottaa lisätyt äänet alkuperäisestä äänestä. Instrumentti, johon on lisätty chorusta kuulostaa siltä, kuin samaa instrumenttia olisi soitettu päällekkäin useampia raitoja. Choruksen LFO voi tehdä pientä muutosta myös lisätyn äänen korkeuteen, joka senkin luo erillisyyttä alkuperäiseen ääneen nähden. 

Chorusta käytetään instrumenttien lisäksi usein myös laulussa, tuomaan ääneen rikkautta. Itse olen huomattavamman efektikäytön lisäksi viimeiset 15 vuotta lähes aina lähettänyt rap-vokaalieni lopullisen yhteisbussin lievän, huomaamattoman choruksen läpi tuomaan vokaaleihin pientä lisämaustetta. 

Phaser

Phaser ei flangerin ja choruksen tavoin perustu aikaviiveeseen. Phaserissa ääntä käsitellään vaiheensiirtopiirien avulla, jotka siirtävät tiettyjä taajuuksia pois alkuperäisestä vaiheestaan. Tämä vaiheensiirto luo ääneen tyypillisen pyyhkäisevän ja aaltoilevan efektin. Eri taajuuksiin vaikuttavia vaiheensiirtopiirejä voi olla useita ja LFO:lla voidaan määrittää miten nämä liikkuvat. 

Myös phaser on monikäyttöinen efekti joka sopivilla annostuksilla ja nopeuksilla voi olla omiaan rikastuttamaan niin bassoa kuin viulua ja kaikkea siltä väliltä.

Modulaatioefektit stereona

Kaikissa kolmessa edellämainitussa efektissä voi olla mallista riippuen mahdollisuus myös erillisiin stereoefekteihin. Stereo spread (stereolevitys)-säätimellä voidaan lisätä LFO:n vaikutusta stereokuvassa, joka saa äänen kuulostamaan laajemmalta (ei tietenkään toimi monoraidassa).

Usein on myös mahdollista määrittää vasemmalle ja oikealle keskenään eri vaiheessa tai jopa eri nopeudella pyörivät LFO:t, joilla voidaan saada ääni entistä rikkaamman kuuloiseksi (taikka sitten jo liian sekavaksi).

Em. efekteistä on yksinkertaisia muutaman napin versioita ja sitten taas paljon monimutkaisemmilla ominaisuuksilla varustettuja. Tsekkaa pluginisi tarkemmat ominaisuudet sen manuaalista (Tosin luultavasti vain englanniksi).

Vaihda lukua