Miten miksataan

Taajuuskaistat

Valospektrin eri aaltotaajuudet voidaan ryhmittää kutsumalla niitä eri väreiksi. Kas mahtaako myös äänen taajuusspektri olla jaoteltavissa?

Audioalue (Eli ihmisen kuuloalue, 20Hz - 20 000Hz) voidaan jakaa taajuuskaistoihin, mikä voi selkeyttää audioalueen hahmottamista. Ei ole olemassa yhtä YK:n julistamaa, ainoaa oikeaa tapaa jaotella audioaluetta ja jaottelu voikin riippua siitä, missä tilanteessa jaottelua käytetään. Kotistereoissa voi olla jaottelu basso-. Keski- ja korkeisiin taajuuksiin. Äänen miksauksen yhteydessä käytetään kuitenkin yleensä tarkempaa jakoa. Seuraavaksi yksi tapa jakaa audioalue:

Sub-bassoalue  (20Hz - 60Hz)

Kaikkein matalimpien kuultavien taajuuksien alue, joka tuottaa äänen “syvyyden”. 

Bassorummun, bassokitaran tai matalien syntetisoitujen äänien lisäksi harvempi soitin tuottaa näin matalaa ääntä. Myöskään ihmisen ääni ei yllä näin alas. Siksi muista kuin bassosoittimista voidaankin suodattaa nämä taajuusalueet pois, koska tällöin suodattuu vain mahdollisia häiriöääniä, ei itse soittimen informaatiota.

Kuten fletcher-munsonin käyristä huomasimme, ihmisen korva on kaikkein vähiten herkkä sub-basso-taajuuksille. Ero kaikkein herkimmin kuultaviin taajuuksiin voi olla jopa hullut 60 dB!
Kaikki äänentoistolaitteet eivät toista kaikkein matalimpia taajuuksia. Kuulokkeissa ja kaiuttimissa on yleensä ilmoitettuna taajuusvaste, mikä on toistettavien taajuuksien maksimikorkeus ja -mataluus.

Varsinkin, jos oma äänentoisto ei tue kaikkein matalimpia taajuuksia, on hyvä varmistaa, ettei ole huomaamatta lisännyt sub-taajuuksia aivan liikaa. Eq:n sisältämä tai omana plugarina toimiva  taajuusnalysaattori voi olla hyvä apuväline, millä tarkistaa, jos sub-taajuuksia on huomattavasti liikaa. Tietenkin myös kuunteleminen jossain, missä on hyviä matalien äänien toisto. On myös hyvä tiedostaa, ettei matalimpia taajuuksia kuulla kaikilla äänentoistolaitteilla, esim. halvoilla nappikuulokkeilla. Vaikka miksatessa on paras olla mahdollisimman tarkka ja koko taajuusalueen kattava äänentoisto, kannattaa myös tarkistaa, miltä miksaus kuulostaa peruskuunteluun tarkoitetulla äänentoistolla (Esim. bluetooth-kuulokkeet, kotistereot).

Korkeampia taajuuksia sisältäviä ääniä on tapana panoroida, eli laittaa soimaan eri puolille stereokuvaa. Sub-bassotaajuudet taas yleensä pidetään keskellä. Vinyyliaikana oli pakko pitää matalimmat taajuudet täysin keskellä, sillä “stereobasso” olisi vaikeuttanut vinyylin kaivertamista ja olisi voinut aiheuttaa neulan hyppimistä. Nykyisessä äänentoistossa ei tätä ongelmaa ole, mutta bassotaajuudet muutenkin kuullaan vähemmän suuntautuvana kuin korkeammat taajuudet ja on hyvä ainakin aloittaa siitä, että sub-taajuuksille ei tehdä panoraatiota.

Bassoalue  (60Hz - 250Hz)

Useimpien instrumenttien matalimmat taajuudet sijoittuvat tälle alueelle (vaikka instrumentin yläharmoniat voivat jatkua aina kuuloalueen maksimiin asti). 

Kitraran matalimman sävelen perustaajuus on n. 80Hz, miehen matala lauluääni alkaa noin sadasta hertsistä ja naisen taas suunnilleen 200:sta. Tärkeä osa bassorummun sointia on tällä alueella, vaikka se soi myös sub-alueella sekä bassoaluetta korkeammalla alueella. Myös virvelirummun (snare) oleellinen ponnekkuus sijoittuu bassoalueelle. 

Alakeskialue (250Hz - 500Hz)

Alakeskialue on taajuusalue, jolla päällekkäiset soittimet aiheuttavat helposti “mutaisuutta”. Eri instrumentit sisältävät niin paljon ala-keskitaajuuksia, että niitä voi tulla liikaa tälle alueelle soittimien soidessa päällekkäin. Helpottaa, kun jostain soittimesta (tai jostain soitinryhmästä yhdessä [tai koko miksistä]) leikataan näitä taajuuksia vähemmälle. Vokaaleita nauhoittaessa joidenkin mikrofonien taajuusvaste on sellainen, että alakeskialueen taajuudet korostuvat. 

Keskialue (500Hz - 2kHz)

Tämä on tärkeä taajuusalue, jolle sijoittuvat monien soittimien tärkeät yläharmoniat ja korkeampien sävelten perustaajuudet. Tämä taajuusalue on myös tärkeä ihmisäänen kannalta. Hyvä myös todeta, että heikommatkin äänentoistolaitteet, kuten puhelimen kaiutin, pitkälti toistavat keskialueen taajuudet. Voidaan jopa sanoa, että keskialue on kaikkein tärkein alue kuulon, ja siten myös miksauksen kannalta.

Yläkeskialue (2kHz - 5kHz)
Tämä kaista vaikuttaa siihen, kuinka selkeänä ja terävänä ääni kuullaan. Vokaalien artikulaatio, kitaroiden kirkkaus ja monet perkussiiviset elementit löytyvät täältä. Ihmisen kuulo on kaikkein herkin tällä alueella.

Presenssi (5kHz – 10kHz)

Tämä alue tuo miksaukseen läsnäolon (eng. presence) ja selkeyden. Ylätaajuudet, kuten vokaalien sekä monien muiden instrumenttien korkeat harmoniset äänet, ovat tällä alueella.

Ilma (10 kHz – 20kHz)

Tämä kaista antaa miksaukselle "ilmavuutta"  (air) ja yläosan kirkasta heleyttä. Käytetään lisäämään hienovaraisia korkean taajuuden yksityiskohtia, esimerkiksi symbaalien hälyä. Vanhetessa ihmisen kuuloalueen heikkeneminen vaikuttaa tällä alueella. Ihmisen kuuloalueen maksimi, 20Khz, voi tippua ajan myötä n. 8000Hz-12Khz kohdalle. Käytännössä tämä voi vaikuttaa vaikkapa siihen, ettei havaitse korkeaa hyönteisen surinaa. 

Bzzzzzzzzzzzzzzzz