Miten miksataan

Mittarit

Miksei vain käytettäisi yhtä mittaria, joka kertoo äänenvoimakkuuden ja siinä se?

Tähän asti olemme käyneet läpi kaikki yleisimmät miksauksessa käytettävät prosessointi/efektointityökalut ja siinä lomassa sivunneet erilaisia mittaus/analysointityökaluja. Musiikki on lopulta korvaa varten, joten korvan tulisi olla ensisijainen mittari. Korvaa tarkemmat tietokoneen tarjoamat mittausluvut ja -käyrät ovat kuitenkin miksaajan arkea, joten käydään vielä mittareita läpi kertaukseksi ja laajennukseksi.

Myös erillisistä mittaustyökaluista on mahdollista maksaa maltaita, mutta perusasiat pitäisi löytyä jokaisesta dawista sekä stock-pluginin muodossa että jo sisäänrakennettuna.

Peak/RMS

Desibelimittari näyttää desibelien määrän miinusmuodossa suhteessa maksimirajaan (dBFS).

Dawin raitakohtainen desibelimittari on hyödyllistä seurattavaa varsinkin sen suhteen, että sen avulla voidaan välttää ennakoivasti tai huomata piikkaaminen eli digitaalisen maksimirajan ylittyminen, joka aiheuttaa äänen voimakkaimpien aaltojen jyrkän leikkautumisen. 

Usein desibelimittarissa voi olla väriarvoja, jotka auttavat nopeasti analysoimaan eri raitojen tasoja lukematta jokaisen raidan numeroarvoja. Kaukana piikkaamisesta oleva oleva ääni  (-12dB tai alle) on usein viileämmän värinen (esim. vihreä tai sininen), kun taas lähemmäs piikkaamista nouseva raita alkaa muuttua keltaiseksi ja viimein punaiseksi.

Desibelimittaus-pluginia voi myös käyttää yksittäisissä raidoissa, tai sitten master-raidassa, jolloin se näyttää koko projektin desibeli-lukemat kaikkien instrumenttien soidessa ja myös yksittäisen raidan lukemat raidan soidessa soolona. Mittausplugineissa on usein RMS-keskiarvoa edustava mittari peak-mittarin rinnalla ja dawista riippuen se voi olla myös raidan sisäänrakennetussa mittarisssa.

Myös monissa prosessointiplugareissa on desibelimittarinsa sekä sisään- että ulostulevalle signaalille.

VU

VU (Volume unit) on oma tapansa mitata äänenvoimakkuutta. Sen analyysi on peak- ja RMS-mittaustakin hitaampi ja se voi jättää nopeimmat transientit huomiotta. 

VU-mittarin näyttö liittyy läheisesti soivan audion antamaan voimakkuusvaikutelmaan sekä sen bassosisällön että dynamiikan suhteen, sen antama info on peak-mittaukseen verrattuna lähempänä sitä, miten ihminen kokee äänen. Mitä vahvempi bassoalue on ja mitä tiukemmin audiota on kompressoitu, sitä isompia lukemia VU-mittari näyttää.

Monessa analogisessa kompressorissa ja myös näiden mallinnoksessa on niin, että sisään- ja ulostulevaa ääntä sekä gain reductionia mittaa VU-mittari. Jos kompressorin mittarina on tarkan digitaalisen peak-mittarin sijaan VU mittari, gain-vaimennusta edustavat lukemat ovat pienempiä, sillä ne eivät ota huomioon desibelimuutoksia yhtä nopealla tarkkuudella.

True peak 

Peak-mittaus on ollut pitkään digitaalisen audion tarkin mittausmuoto, mutta digitaalisen tallennuksen tullessa yhä tarkemmaksi, on tarve synnyttänyt vielä tätäkin tarkemman mittaustavan, joka on true peak, lyhennettynä dBTP, suomennettuna “todellinen piikki”.

Kyse on pienestä erosta normaaliin peak-mittaukseen nähden, mutta ääni saattaa sisältää joitakin niin nopeita piikkejä, ettei edes normaali peak-mittari ehdi reagoida niihin. Vaikkei äänen huomaa säröytyvän, on riski, että se menee särölle DA-muuntamisen yhteydessä, eli kun se muunnetaan digitaalisesta analogiseksi äänentoistovaiheessa.

Tätä varten on kehitetty true peak-mittaus, jonka arvoja seuraamalla pitäisi pystyä varmistamaan, ettei ääni klippaa edes muuntovaiheessa. Dawien raitakohtaiset mittarit näyttävät normaalin peak-arvon eikä true peak ole käytännössä tärkeä asia ennen masterointia, koska miksatessa projektiin joka tapauksessa tulisi jättää headroomia niin, etteivät korkeimmatkaan piikit vielä liippaa maksimitasoa. 

Masteroidessa äänenvoimakkuutta nostetaan lähelle maksimia ja biisi ajetaan yleensä viimeisenä limiterin läpi. Tässä kohtaa on hyvä tarkistaa vielä true peak-mittarin mielipide, vaikka ääni ei missään kohtaa klippaisikaan (normi peak-mittarin mukaan).

Jotkin limiterit, kuten Fabfilter Pro-L2, tarjoavat mahdollisuuden analyysin lisäksi myös prosessoida ääntä limiterillä true peak-mittausta käyttäen, jolloin voidaan olla hyvin varmoja ettei true peak pääse ylittymään. 

True peak-asia on hyvä tiedostaa ja olla tarkkana; kuitenkin suuria kaupallisia biisejäkin analysoidessa voidaan huomata, ettei niissäkään aina pysytä true peak-rajan rajan alapuolella, joten älä menetä yöuniasi stressaamalla viime vuonna julkaisemaasi levyä, jota et tarkistanut true peak-mittarilla.

LUFS

Taas enemmän masterointivaiheen murheita. LUFS tulee sanoista Loudness Units Full Scale ja voitaisi suomentaa: Äänenvoimakkuusyksiköt täysmittakaavassa. Sana loudness käännetään suomeksi “äänenvoimakkuus”, mutta jos ollaan tarkkoja, se tarkoittaa “äänen koettua voimakkuutta”, joka ei ole täysin sama kuin äänen tekninen tai fyysinen taso. 

LUFS pyrkii mittaamaan ääntä suhteessa siihen, miten ihminen kokee äänen. Eri taajuudet, yksittäisten äänien pituudet ja dynamiikan vaihtelu vaikuttavat kuulokokemukseen).

FS (Full scale) viittaa dBFS tavoin digitaalisen äänen mittaukseen, joten kaikki LUFS lukemat ovat maksimitasosta, nollasta alaspäin olevia negatiivisia lukuja.

Loudness-mittaus antaa kolmenlaista tietoa äänestä:

LUFS-arvot:

Integrated LUFS (kokonaislukema): Koko kappaleen tai ohjelman keskimääräinen loudness.

Short-Term LUFS: Lyhytaikainen loudness (3 sekunnin keskiarvo).

Momentary LUFS: Hetkellinen loudness (400 ms keskiarvo).

Eri striimauspalveluilla on omat standardinsa kappaleiden intgroidulle (koko kappaleen) LUFS-arvolle ja arvon yli ja alle menevät kappaleet muutetaan julkaistessa automaattisesti palvelun standardin mukaisiksi. Esim. Spotifyn standarti on -14 LUFS.

Mitä tiukemmin äänen dynamiikka on rajattu, mitä rankemmin äänipiikit on tasoitettu esim. kompressoreilla, klippereillä ja limiterillä, sitä korkeampi LUFS-arvo kappaleeseen saadaan. 

Taajuusanalysaattorit

Taajuusanalysaattori löyty nykyisin useimman parametrisen eq:n yhteydestä, mikä onkin johdonmukaista, sillä vaikka yksittäisten raitojen ja kokonaisuuden taajuustasapaino on oleellinen asia muunkin prosessoinnin kannalta, kaikkein eniten siihen keskitytään taajuuskorjainta käyttäessä.  Plugin-integraation lisäksi taajuusanalysaattoreita on myös erillisinä plugineina.

Useimmissa daweissa alkaa myös olla mahdollisuus useamman eri äänilähteen taajuusspektrin vertailuun samassa ruudussa, joka auttaa paremmin vertaamaan eri instrumentteja ja löytämään alueet, joilla taajuudet tahtovat mennä päällekkäin. 

Liika graafiseen analyysiin keskittyminen tai ratkaisujen tekeminen sen mukaan enemmäin kuin korvien, ei takaa hyvää lopputulosta. Toisaalta korvat eivät pysty samanlaisiin täydellisen tarkkoihin matemaattisiin mittaustuloksiin kuin tietokone. Parasta on löytää katseen ja korvien välinen balanssi.

Referenssityökalut

Referenssikappaleella tarkoitetaan valmista, yleensä miksaajalle tuttua kappaletta, johon miksattavaa kappaletta verrataan. Keskittyessä kauan samaan kappaleeseen, korvat alkavat tottua siihen. Muun musiikin kuunteleminen miksauksen lomassa auttaa kuulemaan työn alla olevan musiikin objektiivisemmassa valossa. Miksaaja saattaa vaikka nostaa korkeita taajuuksia huomaamatta, että on nostanut niitä liikaa. Kuunnellessa välillä toista, usein saman genren kappaletta, hän huomaa että siinä on paljon vähemmän kirkkaita taajuuksia. Tämä voi auttaa arvioimaan omaa kappaletta, vaikka referenssin tarkoitus ei olekaan (yleensä) mahdollisimman tarkka toisen kappaleen kopioiminen.

On toki myös mahdollista stopata miksattava projekti hetkeksi ja kuunnella haluttua biisiä vaikkapa suoratoistopalvelun kautta, mutta referenssiplugarin käytössä on omat etunsa: se voi laittaa kuunneltavan referenssikappaleen soimaan automaattisesti verrattavan kappaleen kanssa samalla tasolla, mikä helpottaa vertailua. Se voi myös antaa visuaalista analyysa keskenään verrattavien kappaleiden eroista. Mastering The Mix-valmistajan REFERENCE-plugari on esimerkki tällaisesta työkalusta. 

Viimeiseen sanakertaukseen