Miten miksataan

Reverbin ominaisuudet

Kaikuuko täällä?

Varotaan väärinymmärryksiä

Kaiku-sanalla tarkoitetaan puhekielessä mitä tahansa äänen heijastumista, mutta musiikkituotannossa on hyvä erottaa, viitataanko termillä delay- vai reverb-efektiin. Voiko näitä kahta efektiä lopulta täysin edes erottaa toisistaan? Reverb-efektissä äänen heijastukset ovat ajallisesti niin lähellä alkuperäistä ääntä ja niitä on useita päällekkäin, niin ettei heijastuksia erota omiksi erillisiksi äänikseen vaan kuulostaa siltä, että alkuperäinen ääni vain soi eri tilassa. Toisaalta myös delay-efektiä voi käyttää niin lyhyellä viiveellä, ettei viiveääniä erota selkeiksi omiksi äänikseen. Nyt on kuitenkin aika puhua reverb-efektistä!

Reverb aux-raidassa

Reverbillä voidaan simuloida todellista akustista tilaa tai heittäytyä leikkisäksi ja luoda täysin epätodellisia äänimaailmoja. Kuten delaytä, myös reverbiä on usein järkevä käyttää aux-raidassa, eikä inserttinä instrumentti-raidassa. Eri kanavien lähettäminen samaan reverb-aux-raitaan ei ole hyödyllistä vain siksi, että siten säästetään plugareiden määrässä ja reverb on usein yksi tehosyöpöimpiä työkaluja. Esimerkiksi laulun ja joidenkin instrumenttien lähettäminen saman reverbin läpi voi liimata ääniä hyvin yhteen ja luoda tuntua, että nämä laulut ja soittimet soivat samassa tilassa. Eri soittimia voi lähettää tietenkin eri verran samaan reveb-raitaan.

En väitä, että koko projektissa on oltava vain yksi, yksillä asetuksilla toimiva reverb johon kaikki äänet lähetetään. Päinvastoin, hyvä lähtökohta on se, että käytössä on ainakin yksi lyhyempi ja yksi pidempi reverb eri käyttötarkoituksia varten.

Lyhyt vs pitkä reverb
“Syvyys” on usein adjektiivi sille mitä reverb saa aikaan äänelle. Hyvin lyhytkestoinen reverb tuo äänelle pienen tilantunnun ja toimii usein esim. perkusiivisiin instrumentteihin ja nopeasti artikuloituihin vokaaleihin, kuten rap-lyriikat. Lyhyttä tilakaikua (Noin sekunti tai alle) ei välttämättä edes erota äänessä, ellei siihen kiinnitä huomiota, mutta jos kaiku poistetaan, voi kyllä huomata, miten ääni kuulostaa kuivemmalta. 

Pitkä reverb (useita sekunteja) on paljon erottuvampi ja saa äänen kuulostamaan vieläkin syvemmältä. Sopii usein hitaammin soiviin ääniin, esimerkkinä jousisoittimet ja hitaampi laulu, vaikkapa balladi. 

Käykäämme läpi reverb-efektin yleisiä ominaisuuksia. Samaa tarkoitusta, jälkikaiun lisäämistä ääneen, varten olevia työkaluja on hyvin erilaisia: simppeleistä parin nappulan plugareista todellisiin hirviöihin. Käymme ny läpi muutamia yleisiä ominaisuuksia.

Decay
Decay voidaan suomentaa “kaiunnan kesto”. Siinä missä delayn feedback-arvo määrittää delayn keston, decay-arvo määrittää reverbin keston. Monesti decay voidaan syöttää reverb-efektiin sekunnin kymmenesosan tarkkuudella (esim. 1.2 sec). Syötetty aika-arvo määrittää, kuinka pitkään kaiku ehtii soida ennen vaimentumistaan niin hiljaiseksi, ettei sitä kuule.

Early reflections

Kaikuvassa tilassa kuulemme ensin alkuperäisen äänen, sen jälkeen ensiheijastukset (early reflections), jotka ovat kaikkein voimakkaimmin ja selkeimmin kuultavia heijastuksia, mutta ajallisesti niin lähellä alkuperäistä ääntä, ettei niihin helposti kiinnitä erityistä huomiota, niin että ne tiedostaisi alkuperäisestä äänestä erillisiksi ääniksi. Ensiheijastusten jälkeen kuulemme paljon monimutkaisemmin kimpoilleita ja toisiinsa sekoittuneita sekä jo vaimentuneita ääniaaltoja (äänen jälkikaiunta, decay), kunnes ääniaallot ovat kimpoillessan vaimentuneet niin että kaiku “sammuu”. Miksauksessa ensiheijastukset voivat auttaa luomaan tilantuntua ja paikantamaan äänilähteen, kun taas decay vaikuttaa tilan kokonaiskestoon ja tunnelmaan.

Joissain plugineissa on mahdollista säätää ensiheijastuksia hyvinkin tarkasti, joissain vain niiden määrää suhteessa jälkikaikuun (decay). Joissain plugareissa ensiheijastukset ovat kiinteä osa esiasetuksia, eikä niitä voi mitenään erikseen säätää. On super-monimutkaisia reverbejä jossa voidaan itse säätää kaikki mahdollinen ja mahdoton, mutta joskus hyvä yksinkertainen, tyyliin pelkällä decay-säätimellä varustettu reverb voikin olla kaikken näppärin.

Pre-delay

Pre-delay, suomennettuna esi-viive tarkoittaa viivettä alkuperäisen äänen ja kaiun alkamisen välillä. 

Vaikkemme ehkä tiedosta tätä, aivomme havaitsevat paljon tiloja ja etäisyyksiä havaitsemamme kaiun perusteella. Mitä pidempi aika ehtii kuulua kuulemamme alkuperäisen äänen ja ääntä seuraavien heijastusten välillä, sitä kookkaammassa tilassa olemme, aivomme päättelevät. Pidennetty aika alkuperäisen äänen ja ensiheijastusten välillä muuttaa kokemustamme äänilähteen sijoittelusta, saaden sen kuulostamaan siltä, että se tulisi kauempaa.

Hitaasti soivissa äänissä pre-delay voi olla pidempi ilman, että siihen kiinnittää huomiota, mutta  nopeasti syttyvissä ja sammuvissa äänissä, kuten rummuniskuissa, pre-delay erottuu paljon nopeammin ja voi olla helpommin häiritsevä. Pieni pre-delay voi tosin antaa selkeyttä alkuperäiselle äänelle, kun heijastus ei soi heti päällekkäin alkuperäisen äänen transientin kanssa.  En anna mitään millisekuntimäärää, mikä olisi liikaa pre-delaytä missäkin tilanteessa: kuunnelkaamme korvillamme.

Reverbissä ei tosiaan välttämättä käytetä ollenkaan esiviivettä ja tämä on monen reverb-työkalun lähtöasetus.

Diffuusio 

Reverbissä voi olla mahdollista säätää kaikuäänien tiheyttä (diffusion). Mitä korkeampi diffuusio, eli mitä enemmän heijastuksia, sitä täyteläisemmältä reverb kuulostaa. Ja sitä enemmän se myös vie tilaa taajuusspektrissä. Reverbin eri arvot vaikuttavat paljon toisiinsa lopputuloksen kannalta. Oikeaa reverb-soundia etsiessä on usein hyvä olla valmiina hienosäätämään eri arvoja vuoron perään huomatessaan miten ne vaikuttavat toisiinsa, eikä niin, että ensin säädetään lopullinen pre-delay, sitten vaikka lopullinen decay ja sitten lopullinen diffuusio koskematta enää aikaisempiin parametreihin. Esim. diffuusion määrä voi vaikuttaa soundiin hyvin eri tavalla jos decay-aika on lyhyt, verrattuna siihen mitä se vaikuttaa, kun decay on pidempi.

Yhteenvetona:

Kun reverbissä on matala diffuusio, ääni vie vähemmän taajuustilaa, sillä äänen kaikuvat toistot ovat hajanaisempia. Korkeampi diffuusio on taas täyteläisempi ja muistuttaa enemmän sitä miten ääni soi suurissa kaikuvissa tiloissa, kuten konserttisalissa.

Eq

Kuten delay-efektissä, myös reverbissä on usein sisäänrakennettuja eq-ominaisuuksia. Ja aivan kuten delay-pluginin olessa aux-kanavassa, samalla tavoin myös reverbin ollessa aux-kanavassa, on mahdollista asettaa erillisiä (eq tai muita) plugareita ennen reverbiä ja sen jälkeen

Bassotaajuuksia halutaan yleensä kaiuttaa vähemmän kuin korkeita taajuuksia ja on usein tapana leikata reverbistä matalimmat taajuudet pois. Siksi yleisin reverbeissä oleva sisäinen eq on matalat taajuudet poistava suodatin. Siinä missä pianoon tai lauluun on hyvin yleistä lisätä jälkikaikua, bassoon, ainakaan sen mataliin taajuuksiin, harvoin lisätään lainkaan kaikua. Myös korkeille taajuuksille voi olla reverbissä oma suodattimensa.

Yleistä on myös hylly-tyyppiset eq:t matalien ja korkeiden taajuuksien hienosäätöön erikseen. Sillä on ero soundin kannalta, tapahtuuko eq ennen vai jälkeen kaikuprosessoinnin ja monet plugarit antavat mahdollisuuden valita, käytetäänkö sisäänrakennettua eq:ta kummin päin. Reverbissä saattaa myös olla sisäinen parametrinen eq, jolla voi tehdä myös peak-eq:n boosteja ja leikkauksia. On myös kaikulaitteita, joissa ääni on jaettu useampaan osaan (esim. matalat, keski ja korkeat taajuudet) ja miksaaja voi päättää näiden eri taajuusalueiden oman decayn määrän erikseen. (Esim. Lexicon 480L kaikulaite, josta on tehty myös plugarimallinnoksia).

Tilan tyyppi 

Reverbissä voi olla vaihtoehtona valita, minkä tyyppistä tilaa se simuloi. Kaksi yleistä tyyppiä ovat room eli huone ja hall eli halli, mutta tyyppejä voi olla paljon useampiakin. Tilan tyyppi vaikuttaa moneen asiaan. Pienemmässä huoneessa alkuheijastukset tulevat nopeammin, diffuusio on matalampi ja korkeammat taajuudet vaimenevat nopeammin, hallissa taas päinvastoin.

Jotkut reverbit tarjoavat jopa mahdollisuuden vaikuttaa simuloidun tilan muotoon ja simuloitujen pintojen materiaaleihin. Tosielämässähän huoneen pintojen materiaalit vaikuttavat todella paljon siihen, miten ääni heijastuu ja miltä tila kuulostaa. Siksi kuuntelutilan ja varsinkin äänitystilan heijastuksia hillitään usein akustiikkaelementeillä, jotka vähentävät ääniaaltojen kimpoiluja. 

Varsinkin tarkalla ja ääntä herkästi kauempaakin taltioivalla mikrofonilla äänitettäessä myös huoneen kaikua taltioituu ääneen. Huoneen kaikuisuudella on paljon merkitystä myös kuunnellessa ääntä monitoreilla (kaiuttimilla), sillä mitä enemmän huone kaikuu, sitä enemmän se vääristää alkuperäistä ääntä ja häiritsee miksausta. Miksaaja saattaa korviensa perusteella laskea jotakin taajuutta musiikissa koska kokee sen häiritsevänä, mutta tosiasiassa ääni on saattanut heijastua huoneessa niin, että juuri kyseisest taajuudet korostuvat huoneessa ja miksaaja onkin laskenut korjannut ääntä siinä mielessä turhaan.

Mix

Kaikki mitä kävimme delay-osiossa läpi kuivan ja märän signaalin voimakkuuksien määrittämisestä ja siitä, miten aux-kanavalla reverbin märän signaalin tulisi olla 100% ja kuivan 0%, pätee myös reverbiin, joten mix-nappulan käyttö pitäisi olla jo selvää pässinlihaa.

Reverb presetit

Reverb-pluginit pitävät sisällään liudan presettejä. Näkisin, että siinä missä kompressori ja eq on parempi yleensä säätää nollatilanteesta tapauskohtaisesti käyttämättä presettejä, reverbin kohdalla preseteistä voi olla paljon enemmän hyötyä. Kokeilemalla eri presettejä, saattaa saada idean soundista, jota ei olisi tullut alun perin visioineeksi. 

Kun reverb-plugin avautuu ja siinä on jo oletusasetuksina jonkin tyyppinen reverb ja jonkin mittainen decay, myös oletusasetus on preset siinä missä erikseen ladattavatkin presetit. Se, että lähtee liikkeelle jostakin presetistä, ei missään nimessä tarkoita sitä, ettei voisi vielä muokkailla asetuksia lähtötilanteesta oman soundin löytämiseksi.

Reverb ducking

Kuten delayssä, myös reverbissä voi olla mahdollista käyttää ducking- eli "väistö"-ominaisuutta. Kuivan, kaiutettavan signaalin soidessa, reverb-heijastukset menevät hiljemmalle ja nousevat taas kun alkuperäisääni lakkaa soimasta. Tämä on hyvä tapa estää kaikua puurouttamasta alkuperäistä ääntä, ilman että sitä täytyisi myöskään laskea liian hiljaiselle.

Saman efektin saa myös aikaan, jos laittaa aux-raidassa olevan reverbin jälkeen sidechain-kompressorin jota alkuperäinen ääni ohjaa. Tällöin alkuperäisestä raidasta on siis kaksi erillistä lähtöä, toinen itse aux-raitaan, toinen aux-raidan reverbin jälkeisen kompressorin sidechainiin. Jos sidechain-kompressorissa on oletusasetuksena automaattinen make-up gain, tämä tulee ottaa huomioon, ettei vahingossa nosta reverbin äänitasoa tahattomasti aikaisempaa voimakkaammaksi.

Huomaathan, ettei reverbiä tarvitse välttämättä duckata suuria desibelimääriä (yksikin jo vaikuttaa) ja aika-arvot on hyvä pitää nopeina (esim. Attack 5ms ja release 50ms). 

Vielä pari huomiota

Ei ole mahdotonta lähettää yhtä äänilähdettä useampaan eri reverb-aux-raitaan, esim. yhteen lyhyeen reverbiin voimakkaammalla volyymillä ja yhteen pitkään pienemmällä.

Aux-raidasta voi tehdä sendin toiseen aux-raitaan, joten myös reverb-raidan voi lähettää toiseen reverbiin (tai jatkaa vielä tästäkin pidemmälle) mielenkiintoisten äänitilojen aikaansaamiseksi.

Laittamalla reverbin jälkeen gate, joka leikkaa reverbin hännän ikäänkuin kesken, saadaan varsinkin 80-luvulla snare-rummussa jatkuvasti käytetty efekti “geitattu reverb”. Tällä tavoin voidaan pitää reverbin alku todella voimakkaana, ilman että häntä jäisi soimaan pitkäksi aikaa.

Jatka