Miten miksataan

EQ  tutuksi

Autoja on ulkoasultaan eri näköisiä ja ominaisuuksiltaan eri tyyppisiä, silti pohjimmiltaan niiden kaikkien tarkoitus on sama. Jotenkin tämä liittyy kai eq-työkaluun.

Siinä missä volumesäätimellä nostetaan koko ääntä kaikkine taajuuksineen voimakkaammaksi, tai sitten lasketaan vaimeammaksi, eq muuttaa vain tiettyä taajuusaluetta eikä koko ääntä. Eq:n historian alussa sen tarkoitus oli vain korjata taajuustasapainon vääristymiä, jotka saattoivat johtua esim. mikrofonin muokkaavasta vaikutuksesta ääneen. Se selittääkin paremmin sanan “equalizer”, josta eq on lyhenne. Englannin sana “equal” tarkoittaa samanvertaista, joten equalizer voitaisiin karkeasti suomentaa “samanvertaistaja”.  Sen virallinen suomennos kuitenkin on taajuuskorjain.

Tekniikan kehityttyä ja musiikin tuotantotapojen tullessa monipuolisemmiksi, eq:n taiteellisempi käyttö yleistyi sen sijaan, että sillä vain samanvertaistettaisiin äänen luonnollisesta poikkeavia taajuuskorostumia tai -vähentymiä. Taajuuskorjainta voidaan nimestään huolimatta yhtä hyvin käyttää myös luonnollisen taajuustasapainon rikkomiseen. Vaikkapa piano osana nykyaikaista pop-kappaletta, ei välttämättä vastaa läheskään sitä taajuusspektriä, jonka piano luonnollisesti soidessaan muodostaa.

Yleisin ja jokaisesta dawista valmiina löytyvä eq on parametrinen eq, jossa on säädettävien ominaisuuksien lisäksi mahdollisuus nähdä tehtyjen muutosten määrä visuaalisena käyränä. Tärkeät säädettävät ominaisuudet ovat tietenkin se, mitä taajuusaluetta nostetaan tai lasketaan ja minkä verran. Sen lisäksi on eräs kolmas tärkeä tekijä: Q-arvo. 

Q-arvo

Q-arvo on muokattavan taajuuskaistan kaistanleveys (eng. bandwidth). Jos tehdään vaikka viiden desibelin leikkaus ja keskitaajuus on 4756 hertsiä, ainoastaan tämä yksi taajuus ei laske, vaan myös taajuudet sen ympärillä. Q-arvo määrittää sen, kuinka leveälle tämä muutos jatkuu keskitaajuudesta katsottuna. Mitä pienempi q-arvo, sitä leveämpi kaistanleveys ja päin vastoin.

Parametrisessa eq:ssa on kolme erilaista muokkaimen tyyppiä:

Peak/Bell eq

Peak-eq:ta käytettäessä valitaan keskitaajuus, taajuuskaistan leveys ja se, kuinka monta desibeliä tätä taajuusaluetta nostetaan tai lasketaan. Annettu desibelimäärä koskee korotuksen leikkauksen huippua (peak) ja vaikuttaa myös sen ympärille riippuen q-arvon leveydestä.

Peak eq:ta voidaan käyttää minkä tahansa taajuusalueen korostamiseen tai leikkaamiseen. Jos jotain yksittäistä taajuutta halutaan leikata, voidaan käyttää todella ohutta kaistanleveyttä. Jos halutaan yleisesti vähentää sävyä tietyltä alueelta, käytetään laajempaa kaistanleveyttä.
Korostaessa käytetään yleensä leveämpää kaistanleveyttä, ainakin jos korostetaan paljon, sillä voimakas, ohut korostuma tekee äänestä helposti häiritsevän kuuloisen.

Peak eq:n synonyyminen termi bell eq viittaa samaan muokkaimeen ja tulee eq-käyrän kellomaisesta muodosta. Bell on suomeksi kello. Bell eq:n muoto ei siis ole sellainen että siinä pyörii viisarit vaan puhumme nyt soitettavasta kellosta, kuten kirkonkello.

Shelf  eq
Hylly eq:ta (Shelf eq) käytetään kahdella tavalla, joko korkeiden tai matalien taajuuksien muokkaamiseen. Jos kyseessä on ylähylly (high shelf), valitaan jokin rajataajuus ja kaikkia tätä ylempiä taajuuksia muutetaan tasaisesti korostaen tai leikaten. Alahylly taas toimii päinvastaisesti, eli sillä voidaan korostaa tai laskea tasaisesti matalia taajuuksia.

Hylly eq on toimiva ratkaisu mm. silloin, kun halutaan korostaa äänen “kirkkautta” eli korkeita taajuuksia. Se nostaa tasaisesti koko korkeaa taajuusaluetta valitusta rajataajuudesta lähtien. Hylly eq:ssa Q-arvo määrittää sen, kuinka jyrkkä siirtymä on muokkaamattomasta tasosta siihen tasoon, joka hylly eq:lle on asetettu. 

Enemmän sääntönä kuin poikkeuksena, laulu- tai rap-raitaa miksatessani, teen korkeita taajuuksia korostavan muutoksen äänen alkuperäisen väriin ja käytän siihen usein hylly-eq:ta. Samoin saatan korostaa monia instrumentteja, mutten automaattisesti miettimättä korosta kaikkien soitinten kirkkautta. Kirkkauden lisääminen on yksi, muttei ainoa tapa käyttää hylly eq:ta.

Filter

Filter, suomeksi filtteri, suodatin tai suodin ei  vain hieman vähennä taajuuksia, vaan nimensä mukaisesti suodattaa jotkin taajuudet kokonaan pois. 

Matalia taajuuksia pois suodattava filtteri on nimeltään high-pass filter (suom. ylipäästösuodin). Myös bassofiltteristä voidaan puhua. High-pass filtteriä käytetään usein raidan turhien matalien taajuuksien leikkaamiseen.

Esimerkki: Matalin sävel mitä standardin mukaisella tavalla viritetyllä kitaralla voidaan soittaa, on E sävel, jonka perustaajuus on 82,4 Hz. Äänitetylle raidalle on saattanut silti päätyä matalaa huminaa ja vaikkapa jokin kolahdus.  Nämä ylimääräiset äänet muodostavat kitaran sointia matalampia taajuuksia ääniraidalle. Koska tiedämme, ettei kitaran omassa äänessä ole alle 80Hz taajuuksia, voimme käyttää suodatinta, joka poistaa alle 80Hz olevat taajuudet ääniraidasta. Tällöin emme muuta kitaran omaa ääntä, mutta mahdolliset ylimääräiset matalat äänet on taltutettu. 

High-pass filteriä käytetään usein jo äänitysvaiheessa etuasteen ominaisuutena ja joskus jopa mikrofoneissa sisäänrakennettuna, jotta saataisiin leikattua ylimääräiset bassotaajuudet jo ennen kuin ne menevät nauhalle.

Jotakin rajataajuutta korkeammat taajuudet suodattavaa filtteriä taas kutsutaan vastaavasti nimellä low-pass filter (alipäästösuodin). Se siis päästää läpi matalat taajuudet, mutta suodattaa pois korkeat, asetetun rajataajuuden mukaan. Myös diskanttifiltteristä voidaan puhua. On tärkeää erottaa milloin pass (päästö)-sanaa käytetään filtterin laatua kuvaillessa, jottei vahingossa miksaajana käytä ylätaajuuksia leikkaavaa filtteriä silloin, kun artisti pyytää high-pass filteriä, joka nimenomaan päästä ylätaajuudet lävitse ja leikkaa matalat. 

Band-pass filter eli kaistanpäästösuodin toimii niin, että se suodattaa pois valitun taajuuskaistan ympäriltä sekä sitä korkeammat, että myös matalammat taajuudet. Jos muokattavassa äänessä on paljon eri taajuuksia, tämä toimenpide on hyvin radikaali, koska band-pass filterin jälkeen kuuluvat vain tietyn taajuusalueen taajuudet. Kaistanpäästösuotimen kaistanleveys on usein valittavissa.

Notch-filter tai bandstop-filter on Suomeksi kaistanestosuodin, eli se toimii päinvastoin kuin bandpass-filtteri. Se suodattaa vain tietyn asetetun kaistan taajuudet, jättäen sitä matalammat sekä sitä korkeammat rauhaan. Hyvin ohut notch-filter voi olla ratkaisuna jonkin häiritsevän resonanssin kanssa, mutta tällöin koko taajuuden hyödyllinenkin informaatio menetetään. Tätä kevyempi ratkaisu on käyttää ohutkaistaista peak-eq:ta, jolloin kohdetaajuuksia ei leikata kokonaan. 

Filtterin jyrkkyydestä käytetään yleensä mitaa dB/oct eli desibeliä per oktaavi. Filtterikään ei siis aina toimi absoluuttisen jyrkästi.

Resonanssi

Sana "resonanssi" tarkoittaa yksittäisen taajuuden korostumaa, joka voi johtua äänilähteestä itsestään tai tilasta, jossa äänilähde soi.

Sana juontaa juurensa latinan sanoista re (uudelleen) ja sonare (soida). Monen soittimen sointi perustuu hallittuun, toivottuun resonanssiin ja itseasiassa koko perussäveleen perustuva yläsävelsarja johtuu äänen "resonomisesta". Perussävelen harmonisena kerrannaisena soivista taajuuksista käytetään nimitystä "harmoninen resonanssi".

Liian voimakkaasti korostuva yksittäinen resonanssi voi kuitenkin olla häiritsevä. Jos äänikuvasta pomppaa jokin selkeästi häiritsevä ohut taajuusalue, siihen hyvä lääke on todella ohut leikkaus peak eq:lla. 

Omassa äänessäni on korostuma noin 500Hz kohdalla. Olen huomannut sen itse ja olen saanut kuulla siitä ainakin kahden tai kolmen ääntäni miksanneen studioteknikon suusta. Omaa ääntäni miksatessa lasken aina tätä taajusaluetta. Häiritsevät taajuudet löytää ennenkaikkea kuulemalla, mutta myös analysaattori voi auttaa löytämään häiritsevät korostumat.  Toki, jos mikään ei häiritse, ei ole pakko väkisin etsiä ja ongelmia ja tehdä korjauksia. Eq, jossa on mukana eri taajuuksien voimakkuuksia reaaliajassa ilmaiseva analysaattori, on jokaisen itseään kunnioittavan dawin perusominaisuus. Joskus resonoivaa taajuutta on syytä laskea vain vähän, jossain tilanteessa radikaalisti.

Vielä eq:sta

Korva harjaantuu eqta käyttäessä pikkuhiljaa erottamaan tarkemmin eri taajuuksia ja kuulemaan, mitä taajuuksia olisi syytä korostaa ja mitä laskea. Referenssikappaleiden kuunteleminen oman miksauksen välissä on suositeltavaa, sillä omaan miksaukseen saattaa alkaa tottumaan liikaa, ja jos se vaikkapa on hyvin bassovoittoinen, tuttua kappaletta välissä kuuntelemalla saattaa herätä siihen, että omasta kappaleesta olisikin syytä laskea bassoja. Taitava ekuttaja muistaa myös vaihtoehdon olla tekemättä mitään eikä väkisin säädä sitä sun tätä mahdollisimman paljon.

Vielä q-arvosta

Jos q-arvo on yksi, sen vaikutus on tasan okvaavi (puoli oktaavia huippukohdan ympärille molempiin suuntiin). Mitä korkeampi q-arvo, sitä ohuempi kaistanleveys. Jos q arvo on 2, kaistanleveys on puoli oktaavia. Jos q-arvo taas on 0.5, vaikutus ala on 2 oktaavia ja niin edelleen. Vielä tiivistettynä sama suomeksi: Q-arvo on kaistanleveyden laajuus käänteisesti oktaaveissa.

Jatka