Miten miksataan

Pluginit

Sait ostettua tietokoneen, hierojan, kaiuttimet, kuulokkeet ja musiikkiohjelman.

Et arvannut, että edessäsi odottaa vielä loputon rahareikä: Nimittäin pluginit!

Tähän mennessä olemme käyneet läpi ympäröivät puitteet, muttemme vielä sitä, mitä musiikkiohjelman sisällä tapahtuu. Meillä on daw ja meillä on ääniraita. Nyt voimme laittaa raidan ääntä muokkaavien prosessointien läpi. Tai voimme yhdistää kaikki taustalauluraidat yhteiseen bus-kanavaan ja prosessoida kaikkia taustalauluja yhdellä työkalulla, esim. Kaiulla. Tässä kohtaa kuvaan astuvat pluginit. Virallinen suomennos olisi “lisäosa”, mutta jos eksyt jonnekin cooliin studioon coolien tyyppien kanssa ja haluat näyttää olevasi itsekin cool, älä käytä termiä lisäosa vaan sano “plugari”. Luultavasti joku ässä porukasta tulee heti paiskaamaan kättäsi.

Jokaisessa dawissa on mukana omat stock plugininsa, eli ohjelman mukana tulevat lisäosat. Yleensä nämä kattavat jo kaikki oleelliset työkalut, eikä niiden lisäksi ole välttämätöntä ostaa erillisiä plugareita. Ken mielii lähteä etsimään ulkoisia plugineita, astuu loputtomalle polulle. Sekä suurten firmojen, että yksityisten ohjelmoijien plugareita on saatavilla valtavasti. On maksullisia, mutta on myös ilmaisia. On myös kuukausi- ja vuosimaksullisia plugin-lisenssejä ja monet pluginit tarjoavat ilmaista kokeiluaikaa viikosta tai parista jopa kuukausiin. 

Ulkoiset pluginit eivät ole daw-kohtaisia, joten voit käyttää samaa pluginia eri ohjelmissa. Plugineissa tosin on eri formaatteja ja jos hommaat tuotteen, voit asentaa sen yleensä ainakin kolmessa yleisimmässä formaatissa, VST, AU ja AAX.

VST eli Virtual studio technology on plugareiden yleisin ja laajimmin yhteensopiva muoto, joka toimii sekä Windows- että macOS-ympäristöissä. Vain macilla toimivat ohjelmat, kuten GarageBand ja Logic Pro taas käyttävät formaattia AU (Audio Units)

Näissäkin ohjelmissa on mahdollista pyörittää vst-plugineja, mutta vain erillisen plugin-host työkalun avulla. AAX taas on muoto jota Pro Tools-ohjelma käyttää.

Joko mennään itse asiaa, eli siihen mitä näillä plugineilla tehdään?

Perustyökalut pähkinänkuoressa

Eq

Eq (Equalizer, ekvalisaattori, taajuuskorjain) on työkalu, joka löytyy mm. useiden kotistereoiden yhteydessä. Monissa äänentoistolaitteissa on mahdollista säätää soitettavan musiikin bassotaajuuksia hiljemmalle tai kovemmalle. On myös toistolaitteita, joissa on säätimet “bass”, “mid” ja “treble”. Näillä voidaan säätää musiikin matalia ääniä, keskiääniä ja korkeita ääniä hiljemmalle tai kovemmalle suhteessa muihin ääniin.

Eq on miksauksen päivittäinen perustyökalu ja miksaukseen tarkoitetut eq-työkalut ovat paljon tarkempia kuin yllämainitut esimerkit. Eq-työkalulla voidaan vaikuttaa yksittäisten raitojen tai koko kappaleen taajuuksiin. Eq:lla Saatetaan tehdä lähes huomaamattomia pieniä korjauksia tai sitten jopa suodattaa suurin osa kuultavista taajuuksista kokonaan pois. Kun ihmisen äänestä suodatetaan matalia ja korkeita taajuuksia pois, saadaan puhelimen ääntä muistuttava ääni.  Huom. En tarkoita nyt "ring ring"-ääntä, vaan sitä, millaisena ihmisen ääni kuullaan puhelimen kaiuttimesta.

Dynamiikkaprosessointi

Dynamiikka tarkoittaa äänen voimakkuuden vaihtelua. Otetaan kaksi esimerkkiä. Esimerkki A:

Robotti, joka puhuu ai-na sa-mal-la ää-nel-lä.

Esimerkki B:

Tunteiden tulkki joka laulaa välillä hennon kuiskaten ja välillä innostuu huutamaan kurkku suorana.

Kummassa esimerkeistä on suurempi dynamiikka? Vastaus: esimerkissä B.

Suuri dynamiikka ei siis tarkoita kovaa tai hiljaista ääntä, vaan sitä, kuinka suuri ero äänen hiljaisimpien ja kovimpien kohtien välillä on.

Äänen dynamiikkaan vaikuttaminen on yksi miksauksen keskeisiä elementtejä.

Mm. Kompressori, limiteri, de-esser ja gate ovat erilaisia dynamiikkaprosessoreita.

Helpoimmin ymmärrettävä näistä on limiter. Sitä voi verrata auton nopeusrajoittimeen.

Jos rajoitin on asetettu rajoittamaan nopeus sataan kilometriin tunnissa, se hidastaa autoa vain silloin kun 100km/h nopeus on ylittymässä. Hiljaisemmilla nopeuksilla rajoitin ei taas vaikuta auton nopeuteen millään lailla. 

Samoin limiteri rajoittaa äänenvoimakkuutta, mutta vain silloin kun tietty äänenvoimakkuuden taso ylittyy. Joissain kaiuttimissa on sisäänrakennettu limiter, joka estää kaiutinta toistamasta liian kovia äänipiikkejä, ettei se hajoa. 

Kompressori toimii samalla tavoin kuin limiteri, mutta kun sille säädetty raja ylittyy, se ei hiljennä kokonaan rajan yli menevää ääntä. Jos auto -esimerkin nopeusrajoitin toimisi kompressorin tavoin, autoilijan painaessa kaasua niin, että nopeus normaalisti nousisi 120km/h, kompressorirajoitin päästäisi vauhdin yli sataseen, mutta hiljentäisi sen kuitenkin alle sadankahdenkymmenen kilometritunnin nopeuteen. 

Aikaisemmassa tunteiden tulkki-esimerkissä välillä huutavalle ja välillä kuiskaavalle laulajalle käy helposti niin, että hän äänensä jää hiljaisissa kohdissa muiden soittimien alle kun se taas kovemmissa kohdissa soi liian lujaa. Kompressorin avulla äänen voimakkuuden vaihtelua saadaan tasoitettua ja ongelma ratkaistua. Kompressori on erittäin monikäyttöinen työkalu ja sen käyttö käytännössä on monelle aloittelevalle miksaajalle vaikeaa hahmottaa. Tulemme pureutumaan kompressointiin vielä paljon.

De-esser taas on nimensä mukaisesti tarkoitettu s-kirjaimen häiritsevän suhinan poistamiseen (Oma suomennokseni: "epä-ässääjä"). Se on “nopeusrajoitin” joka vaikuttaa vain s-kirjaimen taajuusalueilla. Näin liiallinen, särähtävä suhina saadaan vaimennettua vaikuttamatta mihinkään muuhun alueeseen äänessä.

Gate toimii niin päin, että kun äänenvoimakkuus laskee tietyn rajan ali, laite aktivoituu ja hiljentää äänen kokonaan. Heti tarpeeksi voimakkaan äänisignaalin tullessa laite taas sammuu ja päästää äänen läpi. Mitä järkeä? Hyödyllinen esim. poistamaan lauluraidan taustakohinaa, joka saattaisi muuten erottua niissä kohdissa raitaa, joissa laulaja ei laula.

Kaiku
Toisin kuin vaikkapa dynamiikkaprosessointi, kaiku tuskin on kenellekään epäselvä sana.
Kaiulla tarkoitetaan alkuperäisen äänen (esim. puhuttu sana) heijastumista niin, että ääni toistuu. Tavallaaan on hassua, että studiossa ääni pyritään äänittämään mahdollisimman kaiuttomassa tilassa, jonka jälkeen siihen lisätään kaikuefektiä. Tämä on kuitenkin loogista, sillä äänitettyä kaikua on vaikea saada pois ja jälkeenpäin lisäämällä voidaan hallita milllaista kaikua lisätään ja miten paljon. 

On hyvä alkuun erotella kaksi eri asiaa, joita samalla termillä saatetaan tarkoittaa:

Delay (Viive) tarkoittaa efektiä, jossa ääni toistetaan uudelleen viiveellä yhden tai useamman kerran peräkkäin, usein sellaisella nopeudella, että viiveäänet ovat eroitettavissa alkuperäisestä äänestä. Viivetyökalut ovat olennainen osa miksausta. Viiveen nopeutta voidaan säätää, ja usein nopeus säädetään niin, että toistettu ääni soi kappaleen rytmissä.  Delay-efektiä luodessa voidaan myös säätää, kuuluuko viiveellä tuleva ääni vain kerran, vai soiko se useamman kerran, joka kerta hieman hiljempana. En ole rokkipoliisina karttakeppi kädessä, jos joku sanoo minulle "toi kaiku on hyvä", tarkoittaen viive-efektiä. Itse kuitenkin suosin englanninkielen termiä delay (Lausutaan dilei), joka ei ainakaan jätä mitään epäselväksi (Paitsi jos ei osaa englantia).

Reverb (Kaiku, jälkikaiku, tila) on paljon monimutkaisempi efekti, kuin äänen yksinkertainen toisto. Missä vain tilassa ääni muodostetaankaan, se lähtee ilmassa ääniaaltoina kohti ympäröiviä pintoja ja heijastuu niistä ja jatkaa edelleen matkaa kimpoillen, kunnes se “sammuu”. Monet tekijät (tilan koko, muodot, pintojen materiaalit) vaikuttavat kaiun pituuteen ja sointiin. Tyhjässä asunnossa on kaikuisampaa kuin sisustetussa, koska ääni heijastuu tasaisista seinistä ja paljaasta lattiasta. Sängyt ja sohvat, matot ja muut taas vaimentavat heijastumista. Reverb-efekti muodostuu saman äänen toistoista, mutta heijastuneissa äänissä viive on niin pieni, ettei niitä erota erillisiksi ääniksi, toisin kun taas viive-efektissä. Monessa reverb-efektissä on valittavissa, millaista tilaa se simuloi, esim. huone tai halli.

Muut efektit

Jaan otsikon alle liudan toisistaan täysin poikkeavia efektejä,  joihin kaikkiin paneudutaan myöhemmin tarkemmin.

Särö/saturaatio: Säröefekti ei ole sähkökitaran yksinoikeus. Pieni määrä säröä voidaan lisätä bassoon, rumpuihin, lauluun, oikeastaan mihin vain tuomaan ääneen lisäsävyä, jota usein kuvataan termillä “lämpö”.

Exciter-työkalu ei taajuuskorjaimen tavoin voimista tiettyjä taajuuksia, vaan luo niitä lisää, tehden äänestä usein rikkaamman kuuloisen.

Modulaatioefektit, kuten flanger, chorus ja phaser ovat yleisiä efektejä tuomaan ääneen liikkuvuutta ja tekstuuria. 

Stereo enhancer-työkalulla voidaan vaikuttaa äänen stereokuvaan, eli siihen, kuinka leveästi se soi vasemmasta ja oikeasta kaiuttimesta. 

Viritysefekti vaikuttaa äänen sävelkorkeuteen. Sillä voidaan korjata virettä (sävelkorkeuden tarkkutta) hienovaraisesti, tai sitä voidaan käyttää robottimaisena efektinä. Tunnetuin viritysefektityökalu on Antares Auto-tune. Termi "autotune" viritysefektin yleisnimityksenä on livahtanut yleiskieleen ja jos joku sanoo haluavansa ääneensä "autotunea", hän ei välttämättä tarkoita juuri Antareksen pluginia vaan efektiä ylipäätään. 

Analysointi-työkalut

Analyysityökalut eivät vaikuta ääneen, vaan ne mittaavat sitä. Mittarista voi nähdä missä voimakkuuksissa ääniaalto pomppii tai missä voimakkuuden keskiarvo menee. Sillä voidaan tarkastella vasemman ja oikean kanavan soimista erikseen. 

Yksi keskeinen analysoitava asia on äänen eri taajuuksien voimakkuudet. Sitä kautta voidaan saada osviittaa, mitä taajuuksia olisi hyvä nostaa tai laskea. Nykyään monissa eq (taajuuskorjain)-työkaluissa on sisäänrakennettu analysaattori, josta näkee eri taajuuksien soinnin niitä muokatessa.

Mainittakoon tämän otsikon alle myös referenssityökalut. Työskennellessä saman kappaleen kanssa, korvat alkavat tottua siihen ja on viisasta välillä verrata miksattavaa kappaletta johonkin toiseen kappaleeseen. Toisen kappaleen kuuntelu miksauksen yhteydessä onnistuu toki ilman erillistä referenssipluginiakin, mutta tällainen työkalu voi esimerkiksi säätää miksattavan ja verrattavan kappaleen äänenvoimakkuudet automaattisesti samanlaiseksi, joka helpottaa vertailua.

Rautakaudesta softakauteen

Ennen tietokoneaikaa, äsken mainittuja työkaluja oli käytössä “rautana”, eli fyysisinä laitteina (eng. hardware).  Vaikka nykyisin on mahdollista, että miksaajan kaikki työkalut ovat "softaa" eli ohjelmistoja (eng. software), osa plugareista ovat mallinnoksia jostakin analogimaailman fyysisestä laitteesta, pyrkien matkimaan alkuperäisen laitteen toimintaa. Jotkin jo 60-luvulla kehitetyt laitteet (esim. 1176 ja LA-2A kompressorit) ovat yhä alan standardeja ja eri valmistajat ovat tehneet niistä virtuaaliversioita. "Rautakausi" ei ole plugin-mallinnosten myötä ohi, vaan monet miksaajat käyttävät yhä myös fyysisiä laitteita osana palettiaan.

Tuotanto- vai miksausplugin?

Miksausplugineiden lisäksi daweissa on stockina ja erikseen asennettavana instrumenttiplugineita, joilla voi luoda ääntä. Kaikista yleisistä soittimista (Esim. piano tai rummut) on olemassa virtuaalisia instrumenttiplugineita, lisäksi on ääntä syntetisoivia plugineita ja vaikka sun mitä.

Virtuaali-instrumenttiplugin voi myös sisältää miksaustyökaluja (esim. eq),  mutta millään yllä esittelemilläni työkaluilla ei voi itsessään luoda ääntä. On siis hyvä ymmärtää, että plugin-sanalla voidaan viitata instrumenttipluginiin, jolla luodaan ääntä, tai sitten prosessointipluginiin, jolla muokataan ääntä. Tässä oppaassa emme käy juurta jaksain läpi virtuaali-instrumenttien maailmaa vaan keskitymme miksauksessa käytettäviin prosessointi/efektiplugineihin joilla muokataan jo luotua ääntä.

Seuraavaan  osioon